Akustiikka | Vanhusten hoitokodit

Akustiikka

Korkeisiin melutasoihin ja akustiikkaan kiinnitetään entistä enemmän huomiota. Melua voidaan kuitenkin vähentää. Valitsemalla oikea lattiamateriaali voidaan laskea melutasoa ja parantaa akustiikkaa, ja siten luoda parempi työ- ja hoitoympäristö henkilökunnalle ja potilaille.

Akustiikkaa ja äänen siirtymistä mitataan ja tutkitaan eri tavoin. Tilan lopulliseen äänitasoon vaikuttavat ilmaääni, askelääni, runkoääni ja jälkikaiunta-aika. Potilashuoneissa on ohjeena, että ulkoa kantautuvasta melusta aiheutuva melutason tulisi alittaa 35 dB päivällä ja 30 dB yöllä (A-painotettu ekvivalenttitaso).

Valtioneuvosto on antanut päätöksen melutason ohjearvoista (993/1992) meluhaittojen ehkäisemiseksi ja ympäristön viihtyvyyden turvaamiseksi. Päätöksen mukaan esimerkiksi yleinen melutason ohjearvo potilashuoneissa on 35 dB painotettu keskiäänitaso.

Tässä lyhyet kuvaukset yleisimmistä äänen mittaustavoista:

Askelääni

Ilmaääni

Jälkikaiunta-aika

Jälkikaiunta-aika on se aika, jona äänenvoimakkuus laskee 60 dB äänilähteen sulkemisesta eli kuinka kauan huonetilassa kaiku on kuultavissa esimerkiksi sen jälkeen kun kädet löydään voimakkaasti yhteen. Jälkikaiunta-ajan laskeminen lattioille on hankalaa, mutta vaahtopohjaisen vinyylilattian jälkikaiunta-aika on hieman lyhyempi kuin lattian jossa ei ole vaahtopohjaa. Tekstiililattia vaimentaa ääntä parhaiten.

Jos haluat kysyä lisää akustiikasta vanhusten hoitokodeissa, otathan meihin yhteyttä.