Akustiikka

Korkeisiin melutasoihin ja akustiikkaan kiinnitetään entistä enemmän huomiota. Melua voidaan kuitenkin vähentää. Valitsemalla oikea lattiamateriaali voidaan laskea melutasoa ja parantaa akustiikkaa, ja siten luoda parempi työ- ja hoitoympäristö henkilökunnalle ja potilaille.

Akustiikkaa ja äänen siirtymistä mitataan ja tutkitaan eri tavoin. Tilan lopulliseen äänitasoon vaikuttavat ilmaääni, askelääni, runkoääni ja jälkikaiunta-aika. Potilashuoneissa on ohjeena, että ulkoa kantautuvasta melusta aiheutuva melutason tulisi alittaa 35 dB päivällä ja 30 dB yöllä (A-painotettu ekvivalenttitaso).

Valtioneuvosto on antanut päätöksen melutason ohjearvoista (993/1992) meluhaittojen ehkäisemiseksi ja ympäristön viihtyvyyden turvaamiseksi. Päätöksen mukaan esimerkiksi yleinen melutason ohjearvo potilashuoneissa on 35 dB painotettu keskiäänitaso.

Tässä lyhyet kuvaukset yleisimmistä äänen mittaustavoista:

Askelääni

Askelääni tarkoittaa ääntä, joka kantautuu ylempänä olevasta kerroksesta tai samassa kerroksessa olevasta viereisestä huoneesta. Askeläänelle on määritelty sallitut enimmäistasot myös hoitokodeissa ja palvelutaloissa.

Ilmaääni

Ääni, joka syntyy samassa huoneessa. Sille ei ole olemassa vaatimustasoja. Yleisvaatimus on, että ”huoneääntä tulee rajoittaa tiloissa, joissa oleskelee useita ihmisiä muuten kuin tilapäisesti”.

Jälkikaiunta-aika

Jälkikaiunta-aika on se aika, jona äänenvoimakkuus laskee 60 dB äänilähteen sulkemisesta eli kuinka kauan huonetilassa kaiku on kuultavissa esimerkiksi sen jälkeen kun kädet löydään voimakkaasti yhteen. Jälkikaiunta-ajan laskeminen lattioille on hankalaa, mutta vaahtopohjaisen vinyylilattian jälkikaiunta-aika on hieman lyhyempi kuin lattian jossa ei ole vaahtopohjaa. Tekstiililattia vaimentaa ääntä parhaiten.

Jos haluat kysyä lisää akustiikasta vanhusten hoitokodeissa, otathan meihin yhteyttä.