Hotellikonsepti – miksi design on tärkeä

Ian Schrager perusti Studio 54:n 70-luvulla, keksi boutique-hotellin 80-luvulla ja on sen jälkeen omistanut vuosikymmeniä ylellisyyden demokratisointiin. Hänen vaikutuksensa näkyy nykyään kaikkialla hotellialalla.

Kun amerikkalainen yrittäjä Ian Schrager suunnitteli New Yorkin Gramercy-hotellin baarin, hän ajatteli kokemusta, joka hyvin rikkailla ihmisillä voi olla kodeissaan: drinkin nauttiminen sellaisen taiteen ympäröimänä, jota voi muutoin nähdä vain museossa. Miksei tätä miellyttävää kokemusta voisi tuoda useampien ulottuville? Schrager sai avukseen taiteilija Julian Schnabelin, joka lainasi teoksia laajasta Warholin ja Basquiatin kokoelmastaan. He ovat newyorkilaisia taiteilijoita, joiden teokset yhdistävät hotellibaarin kaupungin henkeen. Gramercyn kaltainen hotelli voi olla olemassa vain New Yorkissa.

Jos haluaa tietää, millaisia virtauksia hotellialalla nykyään on, kannattaa tarkastella Ian Schrageria. Schragerista tuli nimi 70-luvun lopulla legendaarisen Studio 54 -yökerhon perustajana. 

Ensimmäinen boutique-hotelli

80-luvulla, kun Schrager päätti perustaa hotellin, hän loi intuitionsa avulla kohteen, jossa jokainen yksityiskohta luo osaltaan taianomaista kokonaisuutta. Morgans Hotel Madison Avenuella avattiin vuonna 1984 ensimmäisenä esimerkkinä ”boutique-hotellista”, Schragerin keksimästä termistä.

Boutique-hotelli on Schragerin oman kuvauksen mukaan pienempi hotelli, joka tarjoaa ainutlaatuisen ja hienostuneen kokemuksen. Morgans-hotellissa hän halusi yhdistää poikkeuksellisen designin mielenkiintoisessa ympäristössä perinteisiä luksushotelleja edullisempaan hintaan. Miten? Rakentamalla pieniä huoneita. Ovi saattoi osua vuoteeseen, mutta kuten Schrager haastatteluissa sanoi: Ihmiset tottuivat nopeasti.

Schrager palkkasi pariisilaisen, ylellisyyteen keskittyvän suunnittelijan Andrée Putmanin, jonka filosofiana oli hyvä design kohtuulliseen hintaan. Morgans-hotelliin Putman valitsi mustan, valkoisen ja harmaan väripaletin sekä kylpyhuoneet, joiden klassiset shakkiruudut peittivät sekä seinät että lattian. 

Schrager kutsui Morgans Hotelia ”introvertiksi”. Se oli levollinen ja viihtyisä, ja se tuntui kodilta. Trenditietoisia asiakkaita varten Schrager loi neljä vuotta myöhemmin myös ”ekstrovertin” hotelli Royaltonin, joka sijaitsi Time Squaren itäpuolella Manhattanilla. Schrager palkkasi jälleen ranskalaisen suunnittelijan, Philippe Starckin, joka tunnettiin tuolloin parhaiten Pariisin Café Costesin kylpyhuoneesta, jota kukaan ei osannut käyttää. Se oli tämäntyyppinen innovaatio, rehvakas tapa erottua joukosta, jonka ansiosta Schrager antoi Starckille mahdollisuuden suunnitella ensimmäinen hotellinsa.

Schrager myi Morgans Hotel Groupin vuonna 2005. Morgans muutettiin asunnoiksi vuonna 2007. Samana vuonna Royalton remontoitiin ja Starckin design hävitettiin. Morgans ja Royalton pysyvät kuitenkin prototyyppeinä lukuisille eri puolille maailmaa nouseville boutique-hotelleille.

Urban resort -käsite syntyy

Urban resort -konsepti voidaan jäljittää myös Schragerin Miamissa sijaitsevaan Delano South Beach -hotelliin, jonka suunnitteli Philippe Starck (1994). Urbaanissa lomakeskuksessa yhdistyvät keskeinen sijainti ja rentoutumista tai aktiviteetteja tarjoava hotelli, joita on perinteisesti ollut pienemmillä, turismista elävillä paikkakunnilla. Urban resort -hotelli sijaitsee kaupungissa, mutta sen tarjonta on laaja, kattaen esimerkiksi uima-altaan, kylpylän, kuntosalin ja ruokaelämyksen. Se luo kaupunkiin keitaan, joka on kokonainen pieni maailma, jossa on erottuvaa tunnelmaa ja tyyliä.

Luksuksen demokratisointi

80-luvun taloudellinen nousukausi, 90-luvun halvemmat lentoliput ja varausta ja suunnittelua yksinkertaistava 2000-luvun teknologia lisäsivät matkustusta, minkä seurauksena boutique-hotelleista ja urban resort -hotelleista tuli omia kohteitaan. Vuonna 2008 lanseerattiin kuitenkin uusi asumiskonsepti, joka ravisteli hotellimaailman perustuksia: Airbnb. 

Airbnb ja vastaavat palvelut tekivät huoneiden vuokraamisesta yksityishenkilöiltä yhtä helppoa kuin huoneen varaamisesta hotellista. Yksityiset huoneet eivät olleet vain edullisempia, vaan tarjolla oli myös uskomattoman monipuolinen valikoima: Tiettyjä alueita, enemmän huoneita ja keittiö, tilaa lemmikeille ja lapsille ja – ehkä ennen kaikkea – mahdollisuus elää kuin paikallinen.

Schragerille luksusta edustivat kuitenkin edelleen hotellit. 2010-luvulla hänen työnsä johti uuteen ideaan, ”ylellisyyden demokratisointi.” Luksusta, jossa ei ole kyse hinnasta. Ylellisyyttä, jossa on kyse pikemminkin tunteesta kuin messinkinapeista ja valkoisista käsineistä. Hän halusi luoda paikan, jossa vieraat voivat hyvin, tuntevat olonsa tervetulleiksi ja saavat hyvät yöunet. 

Tämä visio edullisesta luksuksesta näki päivänvalon Manhattanin Lower East Sidella sijaitsevassa Public-hotellissa, jossa huoneiden keskihinta on 150 dollaria, mikä on puolet New Yorkin hotellihuoneen keskihinnasta, jopa mukaan lukien huomattavan heikkotasoiset paikat.  

Toisaalta Public ei ole kompromissi. Kuten aina Schragerin töissä, hotelli on design-elämys. Siellä on huippuluokan ravintola ja baari. Kalliin minibaarin tai huonepalvelun sijaan hotellissa on foodie-vieraille delitiski, jossa crème brûlée ei maksa enempää kuin Lower East Siden muissa brunssipaikoissa, pikemminkin vähemmän.

Miten se onnistuu? Rakentamalla vieläkin pienempiä huoneita. Hotellissa hyödynnettiin 1900-luvun ylellisten valtameriristeilijöiden hyttien inspiroimia ratkaisuja. Luksus muodostuu sen sijaan upeasta valaistuksesta, hienoista näkymistä, muotoilun yksityiskohdista ja tietenkin patjan, vuodevaatteiden ja pyyhkeiden laadusta. 

Hotellikonseptit tänään

Hotellialan innovaatioissa on harvoin kyse radikaaleista muutoksista. Boutique-hotellin ominaisuudet eivät sinänsä olleet uusia – hotellit on aina rakennettu ylellisiksi, ainutlaatuisiksi paikoiksi, jotka ovat saaneet inspiraationsa ympäristöstään. Kyse on enemmänkin yksityiskohtien kehittämisestä ja perinteen jalostamisesta, joilla toimintaa viedään eteenpäin. 
Mutta yhdistämällä sisustusta, taidetta ja kulttuuria onnistuneesti Schrager todella näytti koko hotellialalle, kuinka tärkeää muotoilu on.

Nykyään design on keskeisessä asemassa niin boutique-hotelleissa kuin monissa ketjuissa. Esimerkkejä ovat amerikkalainen Ace Hotel -ketju tai eurooppalainen 25Hours Hotels, joiden kaikki hotellit ovat boutique-hotelleja. Suuret ketjut tarjoavat sekä identtisiä konsepteja että ainutlaatuisia, paikallisesti mukautettuja hotelleja. Ketjut myös työskentelevät luovasti ja tietoisesti kehittäen designkonsepteja, jotka toimivat monissa maissa, monille ihmisille.